مسلم

Arabia

Substantiivi

مُسْلِم (muslim) (monikko مٌسْلِمُون (muslimūn))

1. muslimi (miespuolinen)

Taivutus

Taivutus – مُسْلِم
epämääräinen taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	مُسْلِمٌ (muslimun)	مٌسْلِمُونٌ (muslimūnun)
akkusatiivi	مُسْلِمًا (musliman)	مٌسْلِمُونًا (muslimūnan)
genetiivi	مُسْلِمٍ (muslimin)	مٌسْلِمُونٍ (muslimūnin)
määräinen taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
akkusatiivi	اَلْمُسْلِمُ (al-muslimu)	اَلْمٌسْلِمُونُ (al-muslimūnu)
akkusatiivi	اَلْمُسْلِمَ (al-muslima)	اَلْمٌسْلِمُونَ (al-muslimūna)
genetiivi	اَلْمُسْلِمِ (al-muslimi)	اَلْمٌسْلِمُونِ (al-muslimūni)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: مسلمة

Verbi

مُسْلِمٌ (muslimun)

1. (taivutusmuoto) passiivin partisiippi verbistä سَلَّمَ (sallama)

Verbi

مُسْلِمٌ (muslimun)

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiippi verbistä أَسْلَمَ (ʾaslama)