ArabiaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

مُسْلِم (muslim) (monikko مٌسْلِمُون (muslimūn))

  1. muslimi (miespuolinen)

TaivutusMuokkaa

Taivutus – مُسْلِم
epämääräinen taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi مُسْلِمٌ
(muslimun)
مٌسْلِمُونٌ
(muslimūnun)
akkusatiivi مُسْلِمًا
(musliman)
مٌسْلِمُونًا
(muslimūnan)
genetiivi مُسْلِمٍ
(muslimin)
مٌسْلِمُونٍ
(muslimūnin)
määräinen taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
akkusatiivi اَلْمُسْلِمُ
(al-muslimu)
اَلْمٌسْلِمُونُ
(al-muslimūnu)
akkusatiivi اَلْمُسْلِمَ
(al-muslima)
اَلْمٌسْلِمُونَ
(al-muslimūna)
genetiivi اَلْمُسْلِمِ
(al-muslimi)
اَلْمٌسْلِمُونِ
(al-muslimūni)

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

VerbiMuokkaa

مُسْلِمٌ (muslimun)

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiippi verbistä سَلَّمَ (sallama)

VerbiMuokkaa

مُسْلِمٌ (muslimun)

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiippi verbistä أَسْلَمَ (ʾaslama)