Katso myös: itse

Suffiksi

muokkaa

-itse

  1. prolatiivin tunnus, sijapääte; johdin, jolla ilmaistaan toiminnan väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa
    tie + -(i)tseteitse
    puhelin + -(i)tsepuhelimitse
    ohi + -(i)tseohitse
    Lähetin kirjeen postitse, vaikka en haluaisikaan kertoa asiasta hänelle kirjeitse. Kaiken lisäksi posti meni perille sekä maanteitse että meritse.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [it̪.s̠e̞(ʔ)]

Huomautukset

muokkaa
  • itse-johdokset ovat adverbeja tai adpositioita

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa