Katso myös: itse

Suomi muokkaa

Suffiksi muokkaa

-itse

  1. prolatiivin tunnus, sijapääte; johdin, jolla ilmaistaan toiminnan väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa
    tie + -(i)tseteitse
    puhelin + -(i)tsepuhelimitse
    ohi + -(i)tseohitse
    Lähetin kirjeen postitse, vaikka en haluaisikaan kertoa asiasta hänelle kirjeitse. Kaiken lisäksi posti meni perille sekä maanteitse että meritse.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [it̪.s̠e̞(ʔ)]

Huomautukset muokkaa

  • itse-johdokset ovat adverbeja tai adpositioita

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa