Liite:Verbitaivutus/suomi/kainostella

Persoonamuodot

Indikatiivi
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	kainostelen	en kainostele	minä	olen kainostellut	en ole kainostellut
sinä	kainostelet	et kainostele	sinä	olet kainostellut	et ole kainostellut
hän	kainostelee	ei kainostele	hän	on kainostellut	ei ole kainostellut
me	kainostelemme	emme kainostele	me	olemme kainostelleet	emme ole kainostelleet
te Te	kainostelette -"-	ette kainostele -"-	te Te	olette kainostelleet olette kainostellut	ette ole kainostelleet ette ole kainostellut
he	kainostelevat	eivät kainostele	he	ovat kainostelleet	eivät ole kainostelleet

passiivi	kainostellaan	ei kainostella	passiivi	on kainosteltu	ei ole kainosteltu
imperfekti			pluskvamperfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	kainostelin	en kainostellut	minä	olin kainostellut	en ollut kainostellut
sinä	kainostelit	et kainostellut	sinä	olit kainostellut	et ollut kainostellut
hän	kainosteli	ei kainostellut	hän	oli kainostellut	ei ollut kainostellut
me	kainostelimme	emme kainostelleet	me	olimme kainostelleet	emme olleet kainostelleet
te Te	kainostelitte -"-	ette kainostelleet ette kainostellut	te Te	olitte kainostelleet olitte kainostellut	ette olleet kainostelleet ette olleet kainostellut
he	kainostelivat	eivät kainostelleet	he	olivat kainostelleet	eivät olleet kainostelleet

passiivi	kainosteltiin	ei kainosteltu	passiivi	oli kainosteltu	ei ollut kainosteltu

Konditionaali
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	kainostelisin	en kainostelisi	minä	olisin kainostellut	en olisi kainostellut
sinä	kainostelisit	et kainostelisi	sinä	olisit kainostellut	et olisi kainostellut
hän	kainostelisi	ei kainostelisi	hän	olisi kainostellut	ei olisi kainostellut
me	kainostelisimme	emme kainostelisi	me	olisimme kainostelleet	emme olisi kainostelleet
te Te	kainostelisitte -"-	ette kainostelisi -"-	te Te	olisitte kainostelleet olisitte kainostellut	ette olisi kainostelleet ette olisi kainostellut
he	kainostelisivat	eivät kainostelisi	he	olisivat kainostelleet	eivät olisi kainostelleet

passiivi	kainosteltaisiin	ei kainosteltaisi	passiivi	olisi kainosteltu	ei olisi kainosteltu

Potentiaali
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	kainostellen	en kainostelle	minä	lienen kainostellut	en liene kainostellut
sinä	kainostellet	et kainostelle	sinä	lienet kainostellut	et liene kainostellut
hän	kainostellee	ei kainostelle	hän	lienee kainostellut	ei liene kainostellut
me	kainostellemme	emme kainostelle	me	lienemme kainostelleet	emme liene kainostelleet
te Te	kainostellette -"-	ette kainostelle -"-	te Te	lienette kainostelleet lienette kainostellut	ette liene kainostelleet ette liene kainostellut
he	kainostellevat	eivät kainostelle	he	lienevät kainostelleet	eivät liene kainostelleet

passiivi	kainosteltaneen	ei kainosteltane	passiivi	lienee kainosteltu	ei liene kainosteltu

infinitiivit				partisiipit
		aktiivi	passiivi		aktiivi	passiivi
1.		kainostella		preesens	kainosteleva	kainosteltava
pitkä 1.		kainostellakseen¹		perfekti	kainostellut	kainosteltu
2.	inessiivi	kainostellessa²	kainosteltaessa	agentti	kainostelema⁴
2.	instruktiivi	kainostellen	–	kielteinen agentti	kainostelematon
3.	inessiivi	kainostelemassa	–	¹⁾ käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto ²⁾ voidaan käyttää omistusliitteen kanssa ³⁾ käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto ⁴⁾ ma-infinitiivi eli kolmannen infinitiivin perusmuoto, jota ei voida käyttää agenttipartisiippina (esim. isoisän rakentama* talo), jos verbi on merkitykseltään intransitiivinen; älä sekoita intransitiivi- verbien substantiiveina käytettäviin ma-infinitiiveihin (esim. kuolla* -> kuolema)
	elatiivi	kainostelemasta	–
	illatiivi	kainostelemaan	–
	adessiivi	kainostelemalla	–
	abessiivi	kainostelematta	–
	instruktiivi	kainosteleman	kainosteltaman
4.		kainosteleminen
5		kainostelemaisillaan³