Liite:Verbitaivutus/suomi/vaania

Vartalot
vokaalivartalo vaani-
heikko vokaalivartalo -
vahva vokaalivartalo -
konsonanttivartalo -

Persoonamuodot

muokkaa
Indikatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä vaanin en vaani minä olen vaaninut en ole vaaninut
sinä vaanit et vaani sinä olet vaaninut et ole vaaninut
hän vaanii ei vaani hän on vaaninut ei ole vaaninut
me vaanimme emme vaani me olemme vaanineet emme ole vaanineet
te
Te
vaanitte
-"-
ette vaani
-"-
te
Te
olette vaanineet
olette vaaninut
ette ole vaanineet
ette ole vaaninut
he vaanivat eivät vaani he ovat vaanineet eivät ole vaanineet
passiivi vaanitaan ei vaanita passiivi on vaanittu ei ole vaanittu
imperfekti pluskvamperfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä vaanin en vaaninut minä olin vaaninut en ollut vaaninut
sinä vaanit et vaaninut sinä olit vaaninut et ollut vaaninut
hän vaani ei vaaninut hän oli vaaninut ei ollut vaaninut
me vaanimme emme vaanineet me olimme vaanineet emme olleet vaanineet
te
Te
vaanitte
-"-
ette vaanineet
ette vaaninut
te
Te
olitte vaanineet
olitte vaaninut
ette olleet vaanineet
ette olleet vaaninut
he vaanivat eivät vaanineet he olivat vaanineet eivät olleet vaanineet
passiivi vaanittiin ei vaanittu passiivi oli vaanittu ei ollut vaanittu
Konditionaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä vaanisin en vaanisi minä olisin vaaninut en olisi vaaninut
sinä vaanisit et vaanisi sinä olisit vaaninut et olisi vaaninut
hän vaanisi ei vaanisi hän olisi vaaninut ei olisi vaaninut
me vaanisimme emme vaanisi me olisimme vaanineet emme olisi vaanineet
te
Te
vaanisitte
-"-
ette vaanisi
-"-
te
Te
olisitte vaanineet
olisitte vaaninut
ette olisi vaanineet
ette olisi vaaninut
he vaanisivat eivät vaanisi he olisivat vaanineet eivät olisi vaanineet
passiivi vaanittaisiin ei vaanittaisi passiivi olisi vaanittu ei olisi vaanittu
Potentiaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä vaaninen en vaanine minä lienen vaaninut en liene vaaninut
sinä vaaninet et vaanine sinä lienet vaaninut et liene vaaninut
hän vaaninee ei vaanine hän lienee vaaninut ei liene vaaninut
me vaaninemme emme vaanine me lienemme vaanineet emme liene vaanineet
te
Te
vaaninette
-"-
ette vaanine
-"-
te
Te
lienette vaanineet
lienette vaaninut
ette liene vaanineet
ette liene vaaninut
he vaaninevat eivät vaanine he lienevät vaanineet eivät liene vaanineet
passiivi vaanittaneen ei vaanittane passiivi lienee vaanittu ei liene vaanittu
Imperatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä minä
sinä vaani älä vaani sinä
hän vaanikoon älköön vaaniko hän olkoon vaaninut älköön olko vaaninut
me vaanikaamme älkäämme vaaniko me
te
Te
vaanikaa
-"-
älkää vaaniko
-"-
te
Te
he vaanikoot älkööt vaaniko he olkoot vaanineet älkööt olko vaanineet
passiivi vaanittakoon älköön vaanittako passiivi olkoon vaanittu älköön olko vaanittu

Nominaalimuodot

muokkaa
infinitiivit partisiipit
aktiivi passiivi aktiivi passiivi
1. vaania preesens vaaniva vaanittava
pitkä 1. vaaniakseen1 perfekti vaaninut vaanittu
2. inessiivi vaaniessa2 vaanittaessa agentti vaanima4
instruktiivi vaanien kielteinen agentti vaanimaton
3. inessiivi vaanimassa 1) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto

2) voidaan käyttää omistusliitteen kanssa
3) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto
4) käytetään vain transitiiviverbeistä kuten "tehdä", esim. "äidin tekemä ruoka"; ei intransitiiviverbeistä kuten "kuolla"

elatiivi vaanimasta
illatiivi vaanimaan
adessiivi vaanimalla
abessiivi vaanimatta
instruktiivi vaaniman vaanittaman
4. vaaniminen
5 vaanimaisillaan3