vaania (61) (taivutus[luo])

  1. seurata jotakin tai jotakuta hyökkäämistarkoituksessa
    Kissa vaanii lintua.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑːniɑˣ/
  • tavutus: vaa‧ni‧a

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vaania Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.