SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

aallota (75-I) (taivutus)

  1. tehdä (voimakasta) aaltoliikettä
    maa aaltoaa ja huojuu, maa aaltoaa ja sortuu -- Raam., Jes./24.19

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑːlːot̪ɑˣ/
  • tavutus: aal‧lo‧ta

EtymologiaMuokkaa

sanan aalto vartalosta aallo- ja suffiksista -ta

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • aallota Kielitoimiston sanakirjassa

VerbiMuokkaa

aallota

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä aallottaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä aallottaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä aallottaa