apea

Suomi

Adjektiivi

apea (15) (komparatiivi apeampi, superlatiivi apein) (taivutus[luo])

alakuloinen, ankea, murheellinen

Ääntäminen

IPA: /ˈɑpeɑ/
tavutus: a‧pe‧a

Etymologia

slaavilainen laina^[1]

Käännökset

1. alakuloinen, ankea, murheellinen

englanti: moody, rueful
karjala: abei
ranska: découragé, sombre

Liittyvät sanat

Johdokset

adverbit: apeasti
substantiivit: apeus
verbit: apeutua

Vastakohta

pirteä

Aiheesta muualla

apea Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=apea&oldid=4292248”