Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

apeus (40)[1]

  1. se, että on apea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑpeus/ tai /ˈɑpeu̯s/
  • tavutus: a‧pe‧us / a‧peus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi apeus apeudet
genetiivi apeuden apeuksien
partitiivi apeutta apeuksia
akkusatiivi apeus;
apeuden
apeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi apeudessa apeuksissa
elatiivi apeudesta apeuksista
illatiivi apeuteen apeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi apeudella apeuksilla
ablatiivi apeudelta apeuksilta
allatiivi apeudelle apeuksille
muut sijamuodot
essiivi apeutena apeuksina
translatiivi apeudeksi apeuksiksi
abessiivi apeudetta apeuksitta
instruktiivi apeuksin
komitatiivi apeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo apeude-
vahva vartalo apeute-
konsonantti-
vartalo
apeut-

Etymologia muokkaa

sanan apea vartalosta ape- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • apeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40