apeus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- se, että on apea
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑpeus/ tai /ˈɑpeu̯s/
- tavutus: a‧pe‧us / a‧peus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | apeus | apeudet |
genetiivi | apeuden | apeuksien |
partitiivi | apeutta | apeuksia |
akkusatiivi | apeus; apeuden |
apeudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | apeudessa | apeuksissa |
elatiivi | apeudesta | apeuksista |
illatiivi | apeuteen | apeuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | apeudella | apeuksilla |
ablatiivi | apeudelta | apeuksilta |
allatiivi | apeudelle | apeuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | apeutena | apeuksina |
translatiivi | apeudeksi | apeuksiksi |
abessiivi | apeudetta | apeuksitta |
instruktiivi | – | apeuksin |
komitatiivi | – | apeuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | apeude- | |
vahva vartalo | apeute- | |
konsonantti- vartalo |
apeut- |
Etymologia
muokkaasanan apea vartalosta ape- ja suffiksista -us
Käännökset
muokkaa1. se, että on apea
|
Aiheesta muualla
muokkaa- apeus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40