appellatus
Latina
muokkaaVerbi
muokkaaappellātus m., appellāta f., appellātum n.
- (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä appellō
Taivutus
| yksikkö | monikko | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | |
| nominatiivi | appellātus | appellāta | appellātum | nominatiivi | appellātī | appellātae | appellāta | |
| akkusatiivi | appellātum | appellātam | appellātum | akkusatiivi | appellātōs | appellātās | appellāta | |
| genetiivi | appellātī | appellātae | appellātī | genetiivi | appellātōrum | appellātārum | appellātōrum | |
| datiivi | appellātō | appellātae | appellātō | datiivi | appellātīs | appellātīs | appellātīs | |
| ablatiivi | appellātō | appellātā | appellātō | ablatiivi | appellātīs | appellātīs | appellātīs | |