appello

Italia

Substantiivi

appello m. (monikko appelli [luo])

1. vetoomus

Verbi

appello

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä appellare

Latina

Verbi

appellō (I) (akt. prees. inf. appellāre,ind. perf. y. 1. p. appellāvī, part. perf. appellātus) (taivutus[luo])

1. tunnistaa