apuvelvoite

Suomi

Substantiivi

apuvelvoite (48-C)

1. sopimuksen seurauksena syntyvä velvollisuus, jolla edistetään päävelvoitteena olevaa suoritusta tai sopimuksen tarkoitusta; apuvelvoite on esimerkiksi velvollisuus antaa kuitti sopimussuorituksen (esimerkiksi rahan) vastaanottamisesta

Käännökset

1. sopimuksen seurauksena syntyvä velvollisuus, jolla edistetään päävelvoitteena olevaa suoritusta tai sopimuksen tarkoitusta; apuvelvoite on esimerkiksi velvollisuus antaa kuitti sopimussuorituksen (esimerkiksi rahan) vastaanottamisesta

englanti: additional obligation

Liittyvät sanat

Synonyymit

• sivuvelvoite

Aiheesta muualla

• apuvelvoite Tieteen termipankissa