apuvelvoite
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- sopimuksen seurauksena syntyvä velvollisuus, jolla edistetään päävelvoitteena olevaa suoritusta tai sopimuksen tarkoitusta; apuvelvoite on esimerkiksi velvollisuus antaa kuitti sopimussuorituksen (esimerkiksi rahan) vastaanottamisesta
Käännökset muokkaa
1. sopimuksen seurauksena syntyvä velvollisuus, jolla edistetään päävelvoitteena olevaa suoritusta tai sopimuksen tarkoitusta; apuvelvoite on esimerkiksi velvollisuus antaa kuitti sopimussuorituksen (esimerkiksi rahan) vastaanottamisesta
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- apuvelvoite Tieteen termipankissa