sivuvelvoite

Suomi

Substantiivi

sivuvelvoite (48-C)

1. sopimuksen seurauksena syntyvä velvollisuus, jolla edistetään päävelvoitteena olevaa suoritusta tai sopimuksen tarkoitusta; sivuvelvoite on esimerkiksi huolenpitovelvollisuus toisen osapuolen omaisuudesta irtaimen omaisuuden kaupassa

Käännökset

1. sopimuksen seurauksena syntyvä velvollisuus, jolla edistetään päävelvoitteena olevaa suoritusta tai sopimuksen tarkoitusta; sivuvelvoite on esimerkiksi huolenpitovelvollisuus toisen osapuolen omaisuudesta irtaimen omaisuuden kaupassa

englanti: secondary obligation

ruotsi: biförpliktelse

Liittyvät sanat

Synonyymit

• apuvelvoite