armi

Katso myös: Armi

Suomi

Substantiivi

armi (5)

1. kehräämiseen käytettävän rukin se osa, johon tortti kiinnitetään.

Esperanto

Verbi

armi (preesens armas, preteriti armis, futuuri armos, konditionaali armus, volitiivi armu)

1. aseistaa

Liittyvät sanat

• senarmiĝi

Italia

Substantiivi

armi

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta arma

Verbi

armi

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armare
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armare
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä armare
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armare

Katalaani

Verbi

armi

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä armar
2. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä armar