Wikipedia
Katso artikkeli Rukki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
nainen käyttää rukkia, Irlanti n. 1890-1900

Substantiivi

muokkaa

rukki (5-A) (monikko rukit)

  1. laite, jolla karstatusta lampaanvillasta on kehrätty villalankaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrukːi/, [ˈruk̟ːi]
  • tavutus: ruk‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rukki rukit
genetiivi rukin rukkien
(rukkein)
partitiivi rukkia rukkeja
akkusatiivi rukki;
rukin
rukit
sisäpaikallissijat
inessiivi rukissa rukeissa
elatiivi rukista rukeista
illatiivi rukkiin rukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rukilla rukeilla
ablatiivi rukilta rukeilta
allatiivi rukille rukeille
muut sijamuodot
essiivi rukkina rukkeina
translatiivi rukiksi rukeiksi
abessiivi rukitta rukeitta
instruktiivi rukein
komitatiivi rukkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ruki-
vahva vartalo rukki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

rukinlapa, rukinpyörä

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rukki Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

rukki

  1. (taivutusmuoto) genetiivi sanasta rukis