arvoituksellinen

Suomi

Adjektiivi

arvoituksellinen (38) (komparatiivi arvoituksellisempi, superlatiivi arvoituksellisin) (taivutus [luo])

1. sellainen, jonka ajatukset, motiivit tms. ovat tuntemattomia; salaperäinen

Etymologia

nomini arvoitus (vokaalivartalo arvoitukse-) + johdin -llinen

Käännökset

1. sellainen, jonka ajatukset, motiivit tms. ovat tuntemattomia; salaperäinen

englanti: enigmatic

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: arvoituksellisesti
• substantiivit: arvoituksellisuus

Aiheesta muualla

• arvoituksellinen Kielitoimiston sanakirjassa