asustella (67) (taivutus[luo])

  1. (frekventatiivinen) asustaa
    Kellonsoittaja asusteli kirkon lähellä pikkuruisessa mökissään.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑsusˌt̪elːɑˣ/
  • tavutus: a‧sus‧tel‧la

Etymologia

muokkaa

johdos verbistä asustaa (johdin -el:ele-)

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa