aufwerfen

Saksa

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	wirft auf
ind. imperf. y. 3. p.	warf auf
part. perf.	aufgeworfen
apuverbi	haben

auf|werfen

1. heittää/nostaa ylös/jonkin päälle (kun tiedetään, minkä päälle, mutta sitä ei mainita)
2. riuhtaista auki
3. (kuvaannollisesti) ottaa puheeksi

Etymologia

auf- + werfen