befäl

Ruotsi

Substantiivi

befäl n. (5) (yks. määr. befälet [luo], mon. epämäär. befäl, mon. määr. befälen [luo])

1. päällikkyys, komento, johto
2. päällystö

Ääntäminen

• Näin äännetään alueella: ei määritelty

Aiheesta muualla

• befäl Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• befäl Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)