Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

päällikkyys (40)

  1. se, että on päällikkö; päällikkönä oleminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpæːlːikːyːs/
  • tavutus: pääl‧lik‧kyys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi päällikkyys päällikkyydet
genetiivi päällikkyyden päällikkyyksien
partitiivi päällikkyyttä päällikkyyksiä
akkusatiivi päällikkyys;
päällikkyyden
päällikkyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi päällikkyydessä päällikkyyksissä
elatiivi päällikkyydestä päällikkyyksistä
illatiivi päällikkyyteen päällikkyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi päällikkyydellä päällikkyyksillä
ablatiivi päällikkyydeltä päällikkyyksiltä
allatiivi päällikkyydelle päällikkyyksille
muut sijamuodot
essiivi päällikkyytenä päällikkyyksinä
translatiivi päällikkyydeksi päällikkyyksiksi
abessiivi päällikkyydettä päällikkyyksittä
instruktiivi päällikkyyksin
komitatiivi päällikkyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo päällikkyyde-
vahva vartalo päällikkyyte-
konsonantti-
vartalo
päällikkyyt-

Etymologia muokkaa

sanan päällikkö vartalosta päällikk- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa