päällikkö

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

päällikkö (4-A)[1]

  1. työpaikalla yksikön johtaja
  2. heimon tai muun yhteisön johtaja
  3. (sodankäynti) komppanian tai esikunnan johtaja

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpæːlːikːø/
  • tavutus: pääl‧lik‧kö

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi päällikkö päälliköt
genetiivi päällikön päälliköiden
päälliköitten
päällikköjen
partitiivi päällikköä päällikköjä
päälliköitä
akkusatiivi päällikkö;
päällikön
päälliköt
sisäpaikallissijat
inessiivi päällikössä päälliköissä
elatiivi päälliköstä päälliköistä
illatiivi päällikköön päällikköihin
päälliköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi päälliköllä päälliköillä
ablatiivi päälliköltä päälliköiltä
allatiivi päällikölle päälliköille
muut sijamuodot
essiivi päällikkönä päällikköinä
päälliköinä
translatiivi päälliköksi päälliköiksi
abessiivi päälliköttä päälliköittä
instruktiivi päälliköin
komitatiivi päällikköine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo päällikö-
vahva vartalo päällikkö-
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

alipäällikkö, aluepäällikkö, asemapäällikkö, esikuntapäällikkö, heimopäällikkö, henkilöstöpäällikkö, huoltopäällikkö, intiaanipäällikkö, jaostopäällikkö, kansliapäällikkö, kasakkapäällikkö, komppanianpäällikkö, konttoripäällikkö, koulutuspäällikkö, käyttöpäällikkö, mainospäällikkö, markkinointipäällikkö, myyntipäällikkö, näyttämöpäällikkö, osastopäällikkö, palokunnanpäällikkö, palopäällikkö, piiripäällikkö, projektipäällikkö, päällikkövirasto, rosvopäällikkö, satamapäällikkö, sotapäällikkö, suunnittelupäällikkö, tallipäällikkö, talonpoikaispäällikkö, talouspäällikkö, toimistopäällikkö, toimituspäällikkö, tuotantopäällikkö, työpäällikkö, työsuojelupäällikkö, uutispäällikkö, varastopäällikkö, vartiopäällikkö, viikinkipäällikkö, ylipäällikkö

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A