päällikkö

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

päällikkö (4-A)[1]

  1. työpaikalla yksikön johtaja
  2. heimon tai muun yhteisön johtaja
  3. (sodankäynti) komppanian tai esikunnan johtaja

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi päällikkö päälliköt
genetiivi päällikön päälliköiden
päälliköitten
päällikköjen
partitiivi päällikköä päällikköjä
päälliköitä
akkusatiivi päällikkö;
päällikön 		päälliköt
sisäpaikallissijat
inessiivi päällikössä päälliköissä
elatiivi päälliköstä päälliköistä
illatiivi päällikköön päällikköihin
päälliköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi päälliköllä päälliköillä
ablatiivi päälliköltä päälliköiltä
allatiivi päällikölle päälliköille
muut sijamuodot
essiivi päällikkönä päällikköinä
translatiivi päälliköksi päälliköiksi
abessiivi päälliköttä päälliköittä
instruktiivi – päälliköin
komitatiivi – päällikköine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

1. työpaikalla yksikön johtaja

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

alipäällikkö, aluepäällikkö, asemapäällikkö, esikuntapäällikkö, heimopäällikkö, henkilöstöpäällikkö, huoltopäällikkö, intiaanipäällikkö, jaostopäällikkö, kansliapäällikkö, kasakkapäällikkö, komppanianpäällikkö, konttoripäällikkö, koulutuspäällikkö, käyttöpäällikkö, mainospäällikkö, markkinointipäällikkö, myyntipäällikkö, näyttämöpäällikkö, osastopäällikkö, palokunnanpäällikkö, palopäällikkö, piiripäällikkö, projektipäällikkö, päällikkövirasto, rosvopäällikkö, satamapäällikkö, sotapäällikkö, suunnittelupäällikkö, tallipäällikkö, talonpoikaispäällikkö, talouspäällikkö, toimistopäällikkö, toimituspäällikkö, tuotantopäällikkö, työpäällikkö, työsuojelupäällikkö, uutispäällikkö, varastopäällikkö, vartiopäällikkö, viikinkipäällikkö, ylipäällikkö

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=päällikkö&oldid=3969999”