SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

johtaja (10)

  1. henkilö, joka johtaa ryhmää tai yhteisöä
  2. henkilö, joka on kullakin hetkellä ensimmäisenä kilpailussa ennen sen päättymistä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈjoht̪ɑjɑ/
  • tavutus: joh‧ta‧ja

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi johtaja johtajat
genetiivi johtajan johtajien
(johtajain)
partitiivi johtajaa johtajia
akkusatiivi johtaja;
johtajan
johtajat
sisäpaikallissijat
inessiivi johtajassa johtajissa
elatiivi johtajasta johtajista
illatiivi johtajaan johtajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi johtajalla johtajilla
ablatiivi johtajalta johtajilta
allatiivi johtajalle johtajille
muut sijamuodot
essiivi johtajana johtajina
translatiivi johtajaksi johtajiksi
abessiivi johtajatta johtajitta
instruktiivi johtajin
komitatiivi johtajine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

alijohtaja, apulaisjohtaja, hallintojohtaja, johtajalääkäri, johtajankyky, johtajantauti, johtajantoimi, johtajanvaihdos, johtajasopimus, kansanjohtaja, kaupunginjohtaja, kirjastonjohtaja, koulunjohtaja, koulutoimenjohtaja, kunnanjohtaja, lakkojohtaja, laulunjohtaja, markkinajohtaja, markkinointijohtaja, matkanjohtaja, mielipidejohtaja, myyntijohtaja, naisjohtaja, neuvostojohtaja, omistajajohtaja, orkesterinjohtaja, paikallisjohtaja, pankinjohtaja, partiojohtaja, partionjohtaja, pelinjohtaja, puoluejohtaja, pääjohtaja, ryhmänjohtaja, sosiaalijohtaja, sosialistijohtaja, talonpoikaisjohtaja, teatterinjohtaja, tehtaanjohtaja, teollisuusjohtaja, toimialajohtaja, toiminnanjohtaja, toimitusjohtaja, tutkinnanjohtaja, urheilujohtaja, vallankumousjohtaja, vankilanjohtaja, varajohtaja, vartionjohtaja, verojohtaja, äänenjohtaja

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • johtaja Kielitoimiston sanakirjassa