bling-bling

Suomi

Substantiivi

bling-bling (5)

1. (arkikieltä) kimallus, kiiltävistä esineistä, yleensä koruista ja vaatekappaleista käytettävä nimitys

   Vähän blingiä pitää kyl olla. Onks täs liikaa bling-blingiä?

   Robertin uudet rillit ovat kirkkaan pinkit ja niissä on aika paljon bling-blingiä. Uhkarohkea valinta Robertilta.

2. (armeijaslangia) tuntolevy, tunnuslevy

Etymologia

• johdettu englannin sanasta bling, joka tunnettu 1990-luvulta

Englanti

Substantiivi

bling-bling (ei monikkoa)

1. näyttävät korut, killuttimet tai muu pröystäilevän loistelias

Liittyvät sanat

Rinnakkaiset kirjoitusasut

• bling bling

Rinnakkaismuodot

• bling