koru
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- vartalolla oleva, usein vaatteisiin kiinnitetty, taide-esine, jonka merkitys on esteettinen, sosiaalista tai yhteiskunnallista asemaa ilmaiseva tai uskonnollinen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkoru/
- tavutus: ko‧ru
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koru | korut |
genetiivi | korun | korujen |
partitiivi | korua | koruja |
akkusatiivi | koru; korun |
korut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | korussa | koruissa |
elatiivi | korusta | koruista |
illatiivi | koruun | koruihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | korulla | koruilla |
ablatiivi | korulta | koruilta |
allatiivi | korulle | koruille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koruna | koruina |
translatiivi | koruksi | koruiksi |
abessiivi | korutta | koruitta |
instruktiivi | – | koruin |
komitatiivi | – | koruine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | koru- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. vartalolla oleva, usein vaatteisiin kiinnitetty, taide-esine
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaahopeakoru, jalokivikoru, kameekoru, kaulakoru, koruesine, koruhelmi, korukannet, korukantinen, korukieli, korukirjain, korukivi, korukuvio, korulause, koruliike, korulipas, koruluri, koruommel, koruompelu, korusana, korusähke, korusähkelomake, korusävel, koruteollisuus, korvakoru, kultakoru, lävistyskoru, metallikoru, platinakoru, pronssikoru, pukukoru, rannekoru, rihkamakoru, riipuskoru, rintakoru, strassikoru, timanttikoru
Aiheesta muualla
muokkaaKroaatti
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoru
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta kora
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1