koru
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- vartalolla oleva, usein vaatteisiin kiinnitetty, taide-esine, jonka merkitys on esteettinen, sosiaalista tai yhteiskunnallista asemaa ilmaiseva tai uskonnollinen
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈkoru/
- tavutus: ko‧ru
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koru | korut |
genetiivi | korun | korujen |
partitiivi | korua | koruja |
akkusatiivi | koru; korun |
korut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | korussa | koruissa |
elatiivi | korusta | koruista |
illatiivi | koruun | koruihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | korulla | koruilla |
ablatiivi | korulta | koruilta |
allatiivi | korulle | koruille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koruna | koruina |
translatiivi | koruksi | koruiksi |
abessiivi | korutta | koruitta |
instruktiivi | – | koruin |
komitatiivi | – | koruine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | koru- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
EtymologiaMuokkaa
Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana[2]
KäännöksetMuokkaa
1. vartalolla oleva, usein vaatteisiin kiinnitetty, taide-esine, jonka merkitys on esteettinen, sosiaalista tai yhteiskunnallista asemaa ilmaiseva tai uskonnollinen
|
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
hopeakoru, jalokivikoru, kameekoru, kaulakoru, koruesine, koruhelmi, korukannet, korukantinen, korukieli, korukirjain, korukivi, korukuvio, korulause, koruliike, korulipas, koruommel, koruompelu, korusana, korusähke, korusähkelomake, korusävel, koruteollisuus, korvakoru, kultakoru, metallikoru, platinakoru, pronssikoru, pukukoru, rannekoru, rihkamakoru, riipuskoru, rintakoru, strassikoru, timanttikoru
Aiheesta muuallaMuokkaa
- koru Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Elias Lönnrot, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tietopaketti. Raija Majamaa 2007. Viitattu 16.7.2016.