brink

Englanti

Substantiivi

brink

1. (myös kuvaannollisesti) parras, reuna

   to teeter on the brink

Hollanti

Substantiivi

brink m. 

1. kylän keskusaukio
2. niityn laita
3. mäen törmä
4. maa-aluetta reunustava ruohikkoinen kaistale
5. ruohikkoinen maa-alue

Keskienglanti

Substantiivi

brink

1. rinnakkainen kirjoitusasu sanasta brinke

Tanska

Substantiivi

brink yl. (yks. määr. brinken [luo], mon. epämäär. brinker [luo], mon. määr. brinkerne [luo])

1. viettävä äyräs vesistön rannalla