Substantiivi

muokkaa

kaistale (48)

  1. kaista, suikale, liuska

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑi̯st̪ɑleˣ/
  • tavutus: kais‧ta‧le

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaistale kaistaleet
genetiivi kaistaleen kaistaleiden
kaistaleitten
partitiivi kaistaletta kaistaleita
akkusatiivi kaistale;
kaistaleen
kaistaleet
sisäpaikallissijat
inessiivi kaistaleessa kaistaleissa
elatiivi kaistaleesta kaistaleista
illatiivi kaistaleeseen kaistaleisiin
kaistaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaistaleella kaistaleilla
ablatiivi kaistaleelta kaistaleilta
allatiivi kaistaleelle kaistaleille
muut sijamuodot
essiivi kaistaleena kaistaleina
translatiivi kaistaleeksi kaistaleiksi
abessiivi kaistaleetta kaistaleitta
instruktiivi kaistalein
komitatiivi kaistaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaistalee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kaistalet-

Käännökset

muokkaa