Katso myös: Kaista
 
Kaistoja

Substantiivi

muokkaa

kaista (9)[1]

  1. pitkä kapea kappale tai alue; suikale, kaistale
  2. ajoradalla oleva yhdelle ajoneuvolle tai jonolle tarkoitettu tila
    Yksi kaista Turun suuntaan on suljettu.
  3. (sodankäynti) leveydeltään määrätty alue joukon toiminnalle
  4. (signaalinkäsittely, tietotekniikka) väliaineessa hyödynnettävissä oleva taajuusalue

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑi̯st̪ɑ/
  • tavutus: kais‧ta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaista kaistat
genetiivi kaistan kaistojen
(kaistain)
partitiivi kaistaa kaistoja
akkusatiivi kaista;
kaistan
kaistat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaistassa kaistoissa
elatiivi kaistasta kaistoista
illatiivi kaistaan kaistoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaistalla kaistoilla
ablatiivi kaistalta kaistoilta
allatiivi kaistalle kaistoille
muut sijamuodot
essiivi kaistana kaistoina
translatiivi kaistaksi kaistoiksi
abessiivi kaistatta kaistoitta
instruktiivi kaistoin
komitatiivi kaistoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaista-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

kaistale, kaksikaistainen, laajakaistainen, nelikaistainen

Yhdyssanat
muokkaa

ajokaista, bussikaista, hidastuskaista, joukkoliikennekaista, kaista-ajo, kaistanleveys, kaistapäinen, kaistapää, kaistavahti, kaistaviiva, keskikaista, kiihdytyskaista, kääntymiskaista, matelukaista, ohituskaista, raitiovaunukaista, ryhmittymiskaista, ryömimiskaista, taajuuskaista, viherkaista

Anagrammit
muokkaa

kisata, staaki, taksia

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kaista Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.