Katso myös: Kaista

Suomi muokkaa

 
Kaistoja

Substantiivi muokkaa

kaista (9)[1]

  1. pitkä kapea kappale tai alue; suikale, kaistale
  2. ajoradalla oleva yhdelle ajoneuvolle tai jonolle tarkoitettu tila
    Yksi kaista Turun suuntaan on suljettu.
  3. (sodankäynti) leveydeltään määrätty alue joukon toiminnalle
  4. (signaalinkäsittely, tietotekniikka) väliaineessa hyödynnettävissä oleva taajuusalue

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑi̯st̪ɑ/
  • tavutus: kais‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaista kaistat
genetiivi kaistan kaistojen
(kaistain)
partitiivi kaistaa kaistoja
akkusatiivi kaista;
kaistan
kaistat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaistassa kaistoissa
elatiivi kaistasta kaistoista
illatiivi kaistaan kaistoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaistalla kaistoilla
ablatiivi kaistalta kaistoilta
allatiivi kaistalle kaistoille
muut sijamuodot
essiivi kaistana kaistoina
translatiivi kaistaksi kaistoiksi
abessiivi kaistatta kaistoitta
instruktiivi kaistoin
komitatiivi kaistoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaista-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

kaistale, kaksikaistainen, laajakaistainen, nelikaistainen

Yhdyssanat muokkaa

ajokaista, bussikaista, hidastuskaista, joukkoliikennekaista, kaista-ajo, kaistanleveys, kaistapäinen, kaistapää, kaistavahti, kaistaviiva, keskikaista, kiihdytyskaista, kääntymiskaista, matelukaista, ohituskaista, raitiovaunukaista, ryhmittymiskaista, ryömimiskaista, taajuuskaista, viherkaista

Anagrammit muokkaa

kisata, staaki, taksia

Aiheesta muualla muokkaa

  • kaista Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.