kaista
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- pitkä kapea kappale tai alue; suikale, kaistale
- ajoradalla oleva yhdelle ajoneuvolle tai jonolle tarkoitettu tila
- Yksi kaista Turun suuntaan on suljettu.
- (sodankäynti) leveydeltään määrätty alue joukon toiminnalle
- (signaalinkäsittely, tietotekniikka) väliaineessa hyödynnettävissä oleva taajuusalue
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑi̯st̪ɑ/
- tavutus: kais‧ta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaista | kaistat |
| genetiivi | kaistan | kaistojen (kaistain) |
| partitiivi | kaistaa | kaistoja |
| akkusatiivi | kaista; kaistan |
kaistat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaistassa | kaistoissa |
| elatiivi | kaistasta | kaistoista |
| illatiivi | kaistaan | kaistoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaistalla | kaistoilla |
| ablatiivi | kaistalta | kaistoilta |
| allatiivi | kaistalle | kaistoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaistana | kaistoina |
| translatiivi | kaistaksi | kaistoiksi |
| abessiivi | kaistatta | kaistoitta |
| instruktiivi | – | kaistoin |
| komitatiivi | – | kaistoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaista- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[2]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kaista Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.