buuata

Suomi

Verbi

buuata (73) (taivutus[luo])

1. osoittaa eriävää mielipidettä tai tyytymättömyyttä jonkin suhteen käyttämällä sanaa ”buu”

Ääntäminen

• IPA: [ˈbuːɑtɑˣ]

Tavutus

• tavutus: buu‧a‧ta

Etymologia

• sanasta buu ja johtimesta -ata

Käännökset

1. osoittaa eriävää mielipidettä tai tyytymättömyyttä käyttämällä sanaa ”buu”

englanti: boo esperanto: hui islanti: púa japani: ブーイングする (būingu suru) kreikka: μπου (bou)

ranska: huer ruotsi: bua saksa: buhen turkki: yuhalamak

Verbi

buuata (73) (taivutus[luo]) + allatiivi

1. osoittaa epäsuosiota jollekulle tai jollekin käyttämällä sanaa ”buu”

Käännökset

1. osoittaa epäsuosiota jollekulle tai jollekin käyttämällä sanaa ”buu”

englanti: boo at islanti: púa út ruotsi: bua ut, utbua

saksa: ausbuhen turkki: yuhalamak

Aiheesta muualla

• buuata Kielitoimiston sanakirjassa