eriävä

Suomi

Adjektiivi

eriävä (10)

1. poikkeava, toisenlainen, vastustava
2. (oikeustiede) sellainen, joka sisältää juridisesti merkitsevän sanoutumisen irti päätöksestä, kannanotosta, näkemyksestä tai vastaavasta

   eriävä mielipide

Ääntäminen

• IPA: [ˈeriæʋæ]

Tavutus

• tavutus: e‧ri‧ä‧vä

Käännökset

1. poikkeava

Ks. poikkeava

2. juridisesti merkitsevän irtisanoutumisen ilmaiseva

englanti: dissenting

Verbi

eriävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä eritä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	eriävä	eriävät
genetiivi	eriävän	eriävien (eriäväin)
partitiivi	eriävää	eriäviä
akkusatiivi	eriävä; eriävän	eriävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	eriävässä	eriävissä
elatiivi	eriävästä	eriävistä
illatiivi	eriävään	eriäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	eriävällä	eriävillä
ablatiivi	eriävältä	eriäviltä
allatiivi	eriävälle	eriäville
muut sijamuodot
essiivi	eriävänä	eriävinä
translatiivi	eriäväksi	eriäviksi
abessiivi	eriävättä	eriävittä
instruktiivi	–	eriävin
komitatiivi	–	eriävine