debito

Ido

Substantiivi

debito (yksikön akkusatiivi debiton; monikko debiti, monikon akkusatiivi debitin)

1. myynti, vähittäismyynti

Italia

Substantiivi

debito m. (monikko debiti[luo])

1. velka

Latina

Verbi

dēbitō

1. yksikön maskuliinin ja neutrin datiivimuoto sanasta dēbitus (joka on partisiipin perfekti verbistä dēbeō)
2. yksikön maskuliinin ja neutrin ablatiivimuoto sanasta dēbitus (joka on partisiipin perfekti verbistä dēbeō)