dikt

Norja

Substantiivi

dikt diktet, dikt, diktene

1. (kirjallisuustiede) runo; runous

Ruotsi

Adverbi

dikt (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

1. (merenkulku) tiukasti, hellittämättä

Substantiivi

dikt yl. (3) (yks. määr. dikten[luo], mon. epämäär. dikter[luo], mon. määr. dikterna[luo])

1. (kirjallisuustiede) runo

Liittyvät sanat

• dikta

Aiheesta muualla

• dikt Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• dikt Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)