SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

runous (40)[1]

  1. (kirjallisuustiede) kirjallisuuden ja sanataiteen muoto, jossa kieltä käytetään esteettisesti sen merkityksen ja kieliopillisen oikeellisuuden sijaan tai lisäksi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈrunou̯s/

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi runous runoudet
genetiivi runouden runouksien
partitiivi runoutta runouksia
akkusatiivi runous;
runouden
runoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi runoudessa runouksissa
elatiivi runoudesta runouksista
illatiivi runouteen runouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi runoudella runouksilla
ablatiivi runoudelta runouksilta
allatiivi runoudelle runouksille
muut sijamuodot
essiivi runoutena runouksina
translatiivi runoudeksi runouksiksi
abessiivi runoudetta runouksitta
instruktiivi runouksin
komitatiivi runouksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
VastakohdatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • runous Kielitoimiston sanakirjassa
  • runous Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40