Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

runous (40)[1]

  1. (kirjallisuustiede) kirjallisuuden ja sanataiteen muoto, jossa kieltä käytetään esteettisesti sen merkityksen ja kieliopillisen oikeellisuuden sijaan tai lisäksi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrunou̯s/

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi runous runoudet
genetiivi runouden runouksien
partitiivi runoutta runouksia
akkusatiivi runous;
runouden
runoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi runoudessa runouksissa
elatiivi runoudesta runouksista
illatiivi runouteen runouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi runoudella runouksilla
ablatiivi runoudelta runouksilta
allatiivi runoudelle runouksille
muut sijamuodot
essiivi runoutena runouksina
translatiivi runoudeksi runouksiksi
abessiivi runoudetta runouksitta
instruktiivi runouksin
komitatiivi runouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo runoude-
vahva vartalo runoute-
konsonantti-
vartalo
runout-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • runous Kielitoimiston sanakirjassa
  • runous Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40