runo
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
runo (1)
- (kirjallisuustiede) suullinen tai kirjallinen teos, jossa kieltä käytetään esteettisesti ja usein runomittaa noudattaen
- (musiikki) yksiosainen kuvaileva sinfoninen sävelteos
- runous
- suomalaisen runon tila
- (vanhahtava) runoi eli runonlaulaja, runomuotoisia loitsuja laulava tietäjä tai šamaani
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈruno/
- tavutus: ru‧no
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | runo | runot |
| genetiivi | runon | runojen |
| partitiivi | runoa | runoja |
| akkusatiivi | runo; runon |
runot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | runossa | runoissa |
| elatiivi | runosta | runoista |
| illatiivi | runoon | runoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | runolla | runoilla |
| ablatiivi | runolta | runoilta |
| allatiivi | runolle | runoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | runona | runoina |
| translatiivi | runoksi | runoiksi |
| abessiivi | runotta | runoitta |
| instruktiivi | – | runoin |
| komitatiivi | – | runoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | runo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- Vanha germaaninen laina. Alkuaan merkinnyt salaisuutta tai taikamerkkiä. Samaa juurta kuin ruotsin runa, joka tarkoittaa riimukirjainta tai -kirjoitusta.[1][2] Toisen teorian mukaan germaninen sana tulee indoeurooppalaisesta juuresta *reuə- ”kaivaa”.[3] Myös germaanisen sanan suomenkielisessä vastineessa riimukirjain ”riimu” tarkoittaa juovaa, naarmua.[4]
Käännökset muokkaa
1. teos
2. runous
|
Ks. runous |
3. runonlaulaja
|
Ks. runonlaulaja |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: runollinen, runoton
- substantiivit: runosto, runous
- verbit: runoilla
Yhdyssanat muokkaa
jouluruno, kansanruno, loitsuruno, muistoruno, nimiruno, paimenruno, pilkkaruno, proosaruno, rakkausruno, riimiruno, rooliruno, runoantologia, runoasu, runodraama, runoeepos, runojalka, runokieli, runokokoelma, runokuva, runokäännös, runolaulu, runomitta, runomuoto, runonkatkelma, runonlaulaja, runonlaulanta, runonpätkä, runonäytelmä, runopolvi, runoratsu, runorivi, runorytmi, runosatu, runoseppo, runoseppä, runosikermä, runosuomennos, runosuoni, runosävelmä, runotaide, runoteos, runotoisinto, runotuotanto, runovalikoima, sotaruno
Osakäsitteet muokkaa
Substantiivi muokkaa
runo (1)
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- runo Kielitoimiston sanakirjassa
Inarinsaame muokkaa
Substantiivi muokkaa
runo (gen. runo)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: [ˈruno]
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Sloveeni muokkaa
Substantiivi muokkaa
runo n.
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa. Nykysuomen etymologinen sanakirja
- ↑ Häkkinen, Kaisa. Lauluja, virsiä ja veisuja. (Tässä artikkelissa ilmeisesti toimittajan ansiosta väärin sanottu ”viittaa riimukirjaimiin”, kun saman tekijän sanakirjassa sanotaan ”riimukirjainta tai -kirjoitusta merkitsevä nykyruotsin runa”. Tiede-lehden verkkosivut 12.9.2013 (viitattu 14.12.2013)
- ↑ Friedrich Kluge, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. Walter de Gruyter, Berlin/New York 2001, ISBN 978-3-11-017473-1
- ↑ Nykysuomen sanakirja: ”riimu”