SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

runo (1)

  1. (kirjallisuustiede) suullinen tai kirjallinen teos, jossa kieltä käytetään esteettisesti ja usein runomittaa noudattaen
  2. (musiikki) yksiosainen kuvaileva sinfoninen sävelteos
  3. runous
    suomalaisen runon tila
  4. (vanhahtava) runoi eli runonlaulaja, runomuotoisia loitsuja laulava tietäjä tai šamaani

ÄäntäminenMuokkaa

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi runo runot
genetiivi runon runojen
partitiivi runoa runoja
akkusatiivi runo;
runon
runot
sisäpaikallissijat
inessiivi runossa runoissa
elatiivi runosta runoista
illatiivi runoon runoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi runolla runoilla
ablatiivi runolta runoilta
allatiivi runolle runoille
muut sijamuodot
essiivi runona runoina
translatiivi runoksi runoiksi
abessiivi runotta runoitta
instruktiivi runoin
komitatiivi runoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

  • Vanha germaaninen laina. Alkuaan merkinnyt salaisuutta tai taikamerkkiä. Samaa juurta kuin ruotsin runa, joka tarkoittaa riimukirjainta tai -kirjoitusta.[1][2] Toisen teorian mukaan germaninen sana tulee indoeurooppalaisesta juuresta *reuə- ”kaivaa”.[3] Myös germaanisen sanan suomenkielisessä vastineessa riimukirjain ”riimu” tarkoittaa juovaa, naarmua.[4]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

jouluruno, kansanruno, loitsuruno, muistoruno, nimiruno, paimenruno, pilkkaruno, proosaruno, rakkausruno, riimiruno, rooliruno, runoantologia, runoasu, runodraama, runoeepos, runojalka, runokieli, runokokoelma, runokuva, runokäännös, runolaulu, runomitta, runomuoto, runonkatkelma, runonlaulaja, runonlaulanta, runonpätkä, runonäytelmä, runopolvi, runoratsu, runorivi, runorytmi, runosatu, runoseppo, runoseppä, runosikermä, runosuomennos, runosuoni, runosävelmä, runotaide, runoteos, runotoisinto, runotuotanto, runovalikoima, sotaruno

OsakäsitteetMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

runo (1)

  1. (poronhoito) tilapäisesti mahoksi jäänyt vaadin

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • runo Kielitoimiston sanakirjassa

InarinsaameMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

runo (gen. runo)

  1. runo

ÄäntäminenMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

tihtâ

SloveeniMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

runo n.

  1. lampaanvilla, villa

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa. Nykysuomen etymologinen sanakirja
  2. Häkkinen, Kaisa. Lauluja, virsiä ja veisuja. (Tässä artikkelissa ilmeisesti toimittajan ansiosta väärin sanottu ”viittaa riimukirjaimiin”, kun saman tekijän sanakirjassa sanotaan ”riimukirjainta tai -kirjoitusta merkitsevä nykyruotsin runa”. Tiede-lehden verkkosivut 12.9.2013 (viitattu 14.12.2013)
  3. Friedrich Kluge, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. Walter de Gruyter, Berlin/New York 2001, ISBN 978-3-11-017473-1
  4. Nykysuomen sanakirja: ”riimu”