suullinen

SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

suullinen

  1. sellainen, joka on ilmaistu tai toteutettu suullisesti, suusanallinen
    Myös suullinen sopimus on sitova.
    Koulussa oli suullinen koe.
    Asiat voidaan sopia myös suullisesti.
  2. suuta koskeva

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsuːlːinen/
  • tavutus: suul‧li‧nen

EtymologiaMuokkaa

suu + -llinen

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

suullinen (38)[1]

  1. suuntäysi

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suullinen suulliset
genetiivi suullisen suullisten
suullisien
partitiivi suullista suullisia
akkusatiivi suullinen;
suullisen
suulliset
sisäpaikallissijat
inessiivi suullisessa suullisissa
elatiivi suullisesta suullisista
illatiivi suulliseen suullisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suullisella suullisilla
ablatiivi suulliselta suullisilta
allatiivi suulliselle suullisille
muut sijamuodot
essiivi suullisena
(suullisna)
suullisina
translatiivi suulliseksi suullisiksi
abessiivi suullisetta suullisitta
instruktiivi suullisin
komitatiivi suullisine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 38