suullinen
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaasuullinen
- sellainen, joka on ilmaistu tai toteutettu suullisesti, suusanallinen
- Myös suullinen sopimus on sitova.
- Koulussa oli suullinen koe.
- Asiat voidaan sopia myös suullisesti.
- suuta koskeva
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsuːlːinen/
- tavutus: suul‧li‧nen
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adverbit: suullisesti
- substantiivit: suullisuus
Substantiivi
muokkaasuullinen (38)
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suullinen | suulliset |
| genetiivi | suullisen | suullisten suullisien |
| partitiivi | suullista | suullisia |
| akkusatiivi | suullinen; suullisen |
suulliset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suullisessa | suullisissa |
| elatiivi | suullisesta | suullisista |
| illatiivi | suulliseen | suullisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suullisella | suullisilla |
| ablatiivi | suulliselta | suullisilta |
| allatiivi | suulliselle | suullisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suullisena (suullisna) |
suullisina |
| translatiivi | suulliseksi | suullisiksi |
| abessiivi | suullisetta | suullisitta |
| instruktiivi | – | suullisin |
| komitatiivi | – | suullisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suullise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suullis- | |
Käännökset
muokkaa1. suuntäysi
|
Ks. suuntäysi |