puhuttu
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaapuhuttu (1-C) (komparatiivi puhutumpi, superlatiivi puhutuin) (taivutus [luo])
- sellainen, josta on ollut puhe, puheena ollut; suullisesti ilmaistu, puhumalla aikaan saatu tai muodostettu.
- Se puhuttu asia ei vain tahdo edetä.
- Puhuttu kieli tarvitsee välineekseen anatomisen kielen.
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaVerbi
muokkaapuhuttu
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä puhua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puhuttu | puhutut |
genetiivi | puhutun | puhuttujen |
partitiivi | puhuttua | puhuttuja |
akkusatiivi | puhuttu; puhutun | puhutut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puhutussa | puhutuissa |
elatiivi | puhutusta | puhutuista |
illatiivi | puhuttuun | puhuttuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puhutulla | puhutuilla |
ablatiivi | puhutulta | puhutuilta |
allatiivi | puhutulle | puhutuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puhuttuna | puhuttuina |
translatiivi | puhutuksi | puhutuiksi |
abessiivi | puhututta | puhutuitta |
instruktiivi | – | puhutuin |
komitatiivi | – | puhuttuine |