Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

säe (48)

  1. runorivi, runon yksi rivi; osa säkeistöä
    Runosäkeet voivat muodostaaketjussa loogisesti etenevän ilmaisun tai ne voivat olla itsellisiä.
  2. (musiikki) fraasi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsæeˣ/
  • tavutus: sä‧e

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säe säkeet
genetiivi säkeen säkeiden
säkeitten
partitiivi säettä säkeitä
akkusatiivi säe;
säkeen
säkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi säkeessä säkeissä
elatiivi säkeestä säkeistä
illatiivi säkeeseen säkeisiin
säkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säkeellä säkeillä
ablatiivi säkeeltä säkeiltä
allatiivi säkeelle säkeille
muut sijamuodot
essiivi säkeenä säkeinä
translatiivi säkeeksi säkeiksi
abessiivi säkeettä säkeittä
instruktiivi säkein
komitatiivi säkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo säkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
säet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kaksoissäe, kertosäe, muistosäe, nelisäe, silosäe, sulosäkeet, säekaari, säepari, säeryhmä, säetutkimus, säkeenylitys

Aiheesta muualla muokkaa

  • säe Kielitoimiston sanakirjassa

Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

säe

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä säen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä säen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä säen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä säen