Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

trokee (20)

  1. kaksitavuinen runojalka, joka koostuu pitkästä (painollisesta) ja lyhyestä (painottomasta) tavusta ( ─ ⌣ )

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪rokeː/
  • tavutus: tro‧kee

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi trokee trokeet
genetiivi trokeen trokeiden
trokeitten
partitiivi trokeeta trokeita
akkusatiivi trokee;
trokeen
trokeet
sisäpaikallissijat
inessiivi trokeessa trokeissa
elatiivi trokeesta trokeista
illatiivi trokeeseen
trokeehen
trokeisiin
trokeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi trokeella trokeilla
ablatiivi trokeelta trokeilta
allatiivi trokeelle trokeille
muut sijamuodot
essiivi trokeena trokeina
translatiivi trokeeksi trokeiksi
abessiivi trokeetta trokeitta
instruktiivi trokein
komitatiivi trokeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo trokee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

kreikasta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Vastakohdat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • trokee Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet muokkaa

  • Pieni tietosanakirja. 4, San Remo - Öölanti / toim. Jaakko Forsman ... [et al.]. Helsinki: Otava, 1928: hakusana Trokee (Project Runebergissa)