säkeistö

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

säkeistö (2)[1]

  1. (runo, laulu) kahden tai useamman säkeen muodostama kokonaisuus

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsækei̯st̪ø/
  • tavutus: sä‧keis‧tö

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säkeistö säkeistöt
genetiivi säkeistön säkeistöjen
säkeistöiden
säkeistöitten
partitiivi säkeistöä säkeistöitä
säkeistöjä
akkusatiivi säkeistö;
säkeistön
säkeistöt
sisäpaikallissijat
inessiivi säkeistössä säkeistöissä
elatiivi säkeistöstä säkeistöistä
illatiivi säkeistöön säkeistöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säkeistöllä säkeistöillä
ablatiivi säkeistöltä säkeistöiltä
allatiivi säkeistölle säkeistöille
muut sijamuodot
essiivi säkeistönä säkeistöinä
translatiivi säkeistöksi säkeistöiksi
abessiivi säkeistöttä säkeistöittä
instruktiivi säkeistöin
komitatiivi säkeistöine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

säkeistöjako

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2