duel

Englanti

Substantiivi

duel (monikko duels)

1. kaksintaistelu

Verbi

duel

1. osallistua kaksintaisteluun, olla kaksintaistelussa

Liittyvät sanat

• dueller, duelist

Ranska

Substantiivi

duel m.

1. kaksintaistelu
2. (kielitiede) duaali, kaksikko

Aiheesta muualla

• duel Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui duel
määräinen	duelului
monikko	unor dueluri
määräinen	duelurilor

duel n. (määräinen: duelul, monikko: dueluri, määräinen: duelurile)

1. kaksintaistelu

Tanska

Substantiivi

duel yl. (yks. määr. duellen, mon. epämäär. dueller, mon. määr. duellerne)

1. kaksintaistelu