erillisvahvistin

Suomi

Substantiivi

erillisvahvistin (33)

1. (musiikki) äänentoistolaitteistoon, varsinkin kaiuttimeen, liitettävä erillinen vahvistin

Ääntäminen

• IPA: /ˈerilːisˌʋɑhʋist̪in/
• tavutus: e‧ril‧lis‧vah‧vis‧tin

Etymologia

• yhdyssana osista erillinen (yhdyssanamuoto) ja vahvistin