Wikipedia
Katso artikkeli Kaiutin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
kaiutin

Substantiivi muokkaa

kaiutin (33-C)

  1. hifi-laitteiston laite, joka muuntaa sähköisen äänisignaalin kuuluvaksi ääneksi
  2. kaiutinelementti, tietylle taajuudelle viritetty äänen tuottamiseen tarkoitettu laite, joita yhdistellään kaiutinkoteloon kaiuttimeksi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑi̯ut̪in/
  • tavutus: kai‧u‧tin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaiutin kaiuttimet
genetiivi kaiuttimen kaiuttimien
kaiutinten
partitiivi kaiutinta kaiuttimia
akkusatiivi kaiutin;
kaiuttimen
kaiuttimet
sisäpaikallissijat
inessiivi kaiuttimessa kaiuttimissa
elatiivi kaiuttimesta kaiuttimista
illatiivi kaiuttimeen kaiuttimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaiuttimella kaiuttimilla
ablatiivi kaiuttimelta kaiuttimilta
allatiivi kaiuttimelle kaiuttimille
muut sijamuodot
essiivi kaiuttimena
(kaiutinna)
kaiuttimina
translatiivi kaiuttimeksi kaiuttimiksi
abessiivi kaiuttimetta kaiuttimitta
instruktiivi kaiuttimin
komitatiivi kaiuttimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaiuttime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kaiutin-

Käännökset muokkaa

Lainaukset muokkaa

1928. K. K. M. Kovaäänisen vastike[1]

Sen sijaan en voisi kääntää kovaäänistä »kulttuurikielistä» suomeen muulla sanalla kuin »kaiutin», jolloin se liittyy »heristin», »soitin» j. n. e. tyyppiin sekä kuuluu todelliseen kieleen niin muodon kuin sisällönkin eli käsitteen puolesta. Ehdotan sitä käytäntöön.

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. K. K. M. Kovaäänisen vastike Helsingin Sanomat, 10.2.1928, nro 40, s. 10