kaiutin

Suomi

kaiutin

Substantiivi

kaiutin (33-C)

1. hifi-laitteiston laite, joka muuntaa sähköisen äänisignaalin kuuluvaksi ääneksi
2. kaiutinelementti, tietylle taajuudelle viritetty äänen tuottamiseen tarkoitettu laite, joita yhdistellään kaiutinkoteloon kaiuttimeksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑi̯ut̪in/
• tavutus: kai‧u‧tin

Käännökset

1. äänen toistamiseen tarkoitettu laite, akustinen muunnin, joka sähkömagnetismia hyväksi käyttäen synnyttää impulsseista ääniaaltoja värähtelevän kalvon avulla

englanti: loudspeaker, speaker hollanti: luidspreker, box ranska: baffle, haut-parleur

ruotsi: högtalare saksa: Lautsprecher m. tanska: højtaler, højttaler

Lainaukset

1928. K. K. M. Kovaäänisen vastike

Sen sijaan en voisi kääntää kovaäänistä »kulttuurikielistä» suomeen muulla sanalla kuin »kaiutin», jolloin se liittyy »heristin», »soitin» j. n. e. tyyppiin sekä kuuluu todelliseen kieleen niin muodon kuin sisällönkin eli käsitteen puolesta. Ehdotan sitä käytäntöön.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• kovaääninen, ämyri
• ääninen
• kajari

Yhdyssanat

• kaiutinauto
• kaiutinelementti
• kaiutinpuhelin
• seurantakaiutin

Aiheesta muualla

• kaiutin Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Mikrofoni ja kaiutin. Kotimaisten kielten keskus