Wikipedia
Katso artikkeli Kaiutin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

 
kaiutin

SubstantiiviMuokkaa

kaiutin (33-C)

  1. hifi-laitteiston laite, joka muuntaa sähköisen äänisignaalin kuuluvaksi ääneksi
  2. kaiutinelementti, tietylle taajuudelle viritetty äänen tuottamiseen tarkoitettu laite, joita yhdistellään kaiutinkoteloon kaiuttimeksi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑi̯ut̪in/
  • tavutus: kai‧u‧tin

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaiutin kaiuttimet
genetiivi kaiuttimen kaiuttimien
kaiutinten
partitiivi kaiutinta kaiuttimia
akkusatiivi kaiutin;
kaiuttimen
kaiuttimet
sisäpaikallissijat
inessiivi kaiuttimessa kaiuttimissa
elatiivi kaiuttimesta kaiuttimista
illatiivi kaiuttimeen kaiuttimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaiuttimella kaiuttimilla
ablatiivi kaiuttimelta kaiuttimilta
allatiivi kaiuttimelle kaiuttimille
muut sijamuodot
essiivi kaiuttimena
(kaiutinna)
kaiuttimina
translatiivi kaiuttimeksi kaiuttimiksi
abessiivi kaiuttimetta kaiuttimitta
instruktiivi kaiuttimin
komitatiivi kaiuttimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaiuttime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kaiutin-

KäännöksetMuokkaa

LainauksetMuokkaa

1928. K. K. M. Kovaäänisen vastike[1]

Sen sijaan en voisi kääntää kovaäänistä »kulttuurikielistä» suomeen muulla sanalla kuin »kaiutin», jolloin se liittyy »heristin», »soitin» j. n. e. tyyppiin sekä kuuluu todelliseen kieleen niin muodon kuin sisällönkin eli käsitteen puolesta. Ehdotan sitä käytäntöön.

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kaiutinauto, kaiutinpuhelin, seurantakaiutin

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. K. K. M. Kovaäänisen vastike Helsingin Sanomat, 10.2.1928, nro 40, s. 10