ämyri
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaämyri (6)
- (arkikieltä) kaiutin, kovaääninen
- (arkikieltä) äänenvahvistin, integroitu vahvistin ja kovaääninen
- tuohitorvi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈæmyri/
- tavutus: ä‧my‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ämyri | ämyrit |
| genetiivi | ämyrin | ämyrien ämyreiden ämyreitten |
| partitiivi | ämyriä | ämyreitä ämyrejä |
| akkusatiivi | ämyri; ämyrin |
ämyrit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ämyrissä | ämyreissä |
| elatiivi | ämyristä | ämyreistä |
| illatiivi | ämyriin | ämyreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ämyrillä | ämyreillä |
| ablatiivi | ämyriltä | ämyreiltä |
| allatiivi | ämyrille | ämyreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ämyrinä | ämyreinä |
| translatiivi | ämyriksi | ämyreiksi |
| abessiivi | ämyrittä | ämyreittä |
| instruktiivi | – | ämyrein |
| komitatiivi | – | ämyreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ämyri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. kaiutin
|
Ks. kaiutin |
Lainaukset
muokkaa1928. ”Simuna”. Radiomiehet, hei![1]
”Hänen, joka pakolaisen saavuttaisi, piti saattaa se kotia, astua ylös Impivaaran vuorelle ja, puhaltain koivutorvea, ilmoittaa asia muille. Toi nyt Eero torvensa kalpeasta pensastosta, koivutorvensa ankaran, kahden kyynärän pituisen ja kaus kuuluvan, ja upotti sen yöksi sudentarhan solisevaan ojaan. Sillä, tehty jo keväällä parhaana mäihän aikana, oli ämyri nyt kovin ravistunut ja kuiva.”
Siinä se on, se ”kovaääninen”: ämyri.
— —
Pidemmittä puheitta; heitetään ”kovaääniset” kielelliseen romukoppaan ja otetaan ämyrit käytäntöön!
Aiheesta muualla
muokkaa- ämyri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ ”Simuna”. Radiomiehet, hei! Helsingin Sanomat, 16.1.1928, nro 15, s. 5