ämyri
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
ämyri (6)
- (arkikieltä) kaiutin, kovaääninen
- (arkikieltä) äänenvahvistin, integroitu vahvistin ja kovaääninen
- tuohitorvi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈæmyri/
- tavutus: ä‧my‧ri
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ämyri | ämyrit |
genetiivi | ämyrin | ämyrien ämyreiden ämyreitten |
partitiivi | ämyriä | ämyreitä ämyrejä |
akkusatiivi | ämyri; ämyrin |
ämyrit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ämyrissä | ämyreissä |
elatiivi | ämyristä | ämyreistä |
illatiivi | ämyriin | ämyreihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ämyrillä | ämyreillä |
ablatiivi | ämyriltä | ämyreiltä |
allatiivi | ämyrille | ämyreille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ämyrinä | ämyreinä |
translatiivi | ämyriksi | ämyreiksi |
abessiivi | ämyrittä | ämyreittä |
instruktiivi | – | ämyrein |
komitatiivi | – | ämyreine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ämyri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. kaiutin
Ks. kaiutin |
Lainaukset muokkaa
1928. ”Simuna”. Radiomiehet, hei![1]
”Hänen, joka pakolaisen saavuttaisi, piti saattaa se kotia, astua ylös Impivaaran vuorelle ja, puhaltain koivutorvea, ilmoittaa asia muille. Toi nyt Eero torvensa kalpeasta pensastosta, koivutorvensa ankaran, kahden kyynärän pituisen ja kaus kuuluvan, ja upotti sen yöksi sudentarhan solisevaan ojaan. Sillä, tehty jo keväällä parhaana mäihän aikana, oli ämyri nyt kovin ravistunut ja kuiva.”
Siinä se on, se ”kovaääninen”: ämyri.
— —
Pidemmittä puheitta; heitetään ”kovaääniset” kielelliseen romukoppaan ja otetaan ämyrit käytäntöön!
Aiheesta muualla muokkaa
- ämyri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ ”Simuna”. Radiomiehet, hei! Helsingin Sanomat, 16.1.1928, nro 15, s. 5