erottamaton

Suomi

Adjektiivi

erottamaton (34-C) (komparatiivi erottamattomampi, superlatiivi erottamattomin) (taivutus[luo])

1. sellainen, jota ei voida erottaa

   erottamaton osa

Etymologia

verbi erottaa (vokaalivartalo erottama-) + johdin -ton

Käännökset

1. jota ei voida erottaa

englanti: inseparable

ruotsi: oskiljaktig

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: erottamattomasti
• substantiivit: erottamattomuus

Aiheesta muualla

• erottamaton Kielitoimiston sanakirjassa