erottaa

Suomi

Verbi

erottaa (53-C) (taivutus[luo])

1. muodostaa (tehdä) ero joidenkin välillä tai välille

   Järki erottaa ihmisen eläimistä.

   Erota nuo keskenään tappelevat toisistaan!

2. havaita tai nähdä ero joidenkin välillä

   En erota niitä toisistaan.

   Erotatko sitä?

3. pystyä havaitsemaan

   En erottanut esineitä pimeässä.

   Menin etuovelle ja erotin pientä savun hajua.

4. jakaa ryhmiin jonkin perusteella

   Jyvät erotetaan akanoista.

5. ottaa joltakulta jäsenyys pois

   erottaa työstä, virasta, koulusta

   Hänet erotettiin huonon käytöksen vuoksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈerot̪ːɑːˣ/
• tavutus: e‧rot‧taa

Käännökset

1. tehdä ero

englanti: separate espanja: separar, apartar, apartarse ranska: séparer

saksa: trennen venäjä: разделять, выделять, выделить, viro: eraldama

2. nähdä ero

englanti: distinguish, see the difference, spot the difference hollanti: scheiden ranska: distinguer, différencier

saksa: unterscheiden venäjä: распознавать, рассмотреть, разглядеть

5. ottaa jäsenyys pois

englanti: (~ töistä) dismiss, (ark.) fire, sack, can; (~ koulusta määräajaksi) suspend, (~ koulusta pysyvästi) expel; (~ järjestöstä pysyvästi) expel ranska: se séparer de, exclure, renvoyer, congédier, virer

saksa: (~ alainen, työntekijä) abgeben, (~ virasta, johtohenkilö tms.) absetzen

Liittyvät sanat

• eristää
• erottaa koulusta
• erottaa työstä
• erottaminen

Johdokset

• substantiivit: erotin, erotus
• verbit: erotella, erottautua, erottua

Aiheesta muualla

• erottaa Kielitoimiston sanakirjassa