eru

Islanti

Verbi

eru

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä vera

Japani

Latinisointi

eru

1. rōmaji-transkriptio sanasta える

Kroaatti

Substantiivi

eru

1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta era

Viro

Substantiivi

eru (gen eru, part eru, adit erru)

1. ero, irtisanoutuminen (virasta)

   USA suursaadik Eestis teatas, et läheb Trumpi poliitika tõttu erru. – USA:n Viron-suurlähettiläs ilmoitti eroavansa Trumpin politiikan takia.

2. (sot.) ero vakinaisesta palvelusta

Liittyvät sanat

• erru minema
• erruminek
• eruohvitser

Aiheesta muualla

• eru Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)