esi

Katso myös: esi-

Latina

Verbi

ēsī

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta ēsus (joka on partisiipin perfekti sanasta edō)
2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta ēsus (joka on partisiipin perfekti sanasta edō)
3. (taivutusmuoto) monikon maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta ēsus (joka on partisiipin perfekti sanasta edō)

Viro

Substantiivi

esi (gen. ee, part. ett)

1. (alunperin peltotöissä) edessä oleva työn osuus sarka; lohko

   Jõudis oma eega lõpule. Läks uuele eele. – Sai sarkansa valmiiksi. Aloitti uuden saran.

2. (yhdyssanojen alkuosana) esi, ; etu; ensi; esimiesasemassa oleva, johtava

   esiajalooline – esihistoriallinen

   esiratas – etupyörä

   esitantsija – ensitanssija

   esimees, esinaine – puheenjohtaja

Taivutus

• ÕS 2013 tyyppi 15 (käsi)

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	esi	eed
Genetiivi	ee	ete
Partitiivi	ett	esi
Illatiivi	ette eesse	etesse esisse

Liittyvät sanat

• esi-

sarka

• külviesi, lõikusesi, tööesi
• (kaivostyö) koristusesi, läbindusesi

yhdyssanan alkuosana

• (adverbi) esialgu
• (adjektiivi) esiaegne
• (substantiivi) esikoht, esivanem, esiklaas, esiplaan, esikülg, esietendus
• (verbi) esietenduma

Aiheesta muualla

• esi Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)