Katso myös: Sarka, šarka

Substantiivi

muokkaa

sarka (9-D)

  1. (tekstiili) karstalangasta tehty vanutettu villakangas, sarkakangas
  2. kaistale, suikale, nauha (esimerkiksi pellon, metsän, tuohen tai kankaan)
  3. (kuvaannollisesti) ala
    uutta tieteen saralta
  4. (puhekieltä) mahdollisuus, jako
    Voittoon ei ollut mitään sarkaa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsɑrkɑ/, [ˈsɑ̝rkɑ̝]
  • tavutus: sar‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sarka sarat
genetiivi saran sarkojen
(sarkain)
partitiivi sarkaa sarkoja
akkusatiivi sarka;
saran
sarat
sisäpaikallissijat
inessiivi sarassa saroissa
elatiivi sarasta saroista
illatiivi sarkaan sarkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi saralla saroilla
ablatiivi saralta saroilta
allatiivi saralle saroille
muut sijamuodot
essiivi sarkana sarkoina
translatiivi saraksi saroiksi
abessiivi saratta saroitta
instruktiivi saroin
komitatiivi sarkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sara-
vahva vartalo sarka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • sukua saamelaiskielten sanalle suor'ge (’oksa’, ’haara’, ’sakara’, ’kahden oksan väli’), ilmeisesti haarautumiseen viittaavan merkityksen kautta myös verbille särkeä

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa
  • (mahdollisuus, slangia) tsarga
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

sarka-aura, sarkajako, sarkatakki, keskisarka, peltosarka, perunasarka, työnsarka

Anagrammit
muokkaa

askar, rakas, raksa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sarka Kielitoimiston sanakirjassa