falskata
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaa- (arkikieltä) vuotaa, päästää vettä
- iso mutteri ei ollut oikein kiinni: se falskasi. (Samuli S.: Tulipalo, 1885)
- (vanhentunut) tehdä työnsä huonosti, epäonnistua
- jos kurottaa kolmea asiaa samalla haavaa, niin falskaa varmasti yhdestä! (Volter Kilpi: Pitäjän pienempiä, 1934)
- (vanhentunut) hajota, mennä rikki, mennä epäkuntoon
- oli sattunut vaununpyöristä falskaamaan ohitse ajaessa akselimutteri (Volter Kilpi: Alastalon salissa, 1933)
- (vanhentunut) pettää, valehdella
- Viisaus aina falskaa, ja varsinkin vaimon viisaus on vilpillinen (Maiju Lassila: Liika viisas, 1915)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈfɑlskɑt̪ɑˣ/
- tavutus: fals‧ka‧ta
Etymologia
muokkaaruotsin sanasta falska ’väärentää’.[1]
Liittyvät sanat
muokkaaRinnakkaiset kirjoitusasut
muokkaa- valskata (vanhentunut)
Johdokset
muokkaa- substantiivit: falskaaminen
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1 A–K. 2. painos. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2001. ISBN 951-717-692-9, ISSN 0355-1768.