fini

Katso myös: finì, fînî

Esperanto

Verbi

fini (preesens finas, preteriti finis, futuuri finos, konditionaali finus, volitiivi finu)

1. lopettaa

Kroatia

Adjektiivi

fini

1. (taivutusmuoto) monikon maskuliinimuoto sanasta fin
2. (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin määräinen maskuliinimuoto sanasta fin
3. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin määräinen eloton maskuliinimuoto sanasta fin

Latina

Substantiivi

fīnī

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta fīnis

Verbi

fīnī

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä fīniō

Ranska

Adjektiivi

fini m., finie[luo] f. (monikko finis[luo] m., finies[luo] f.)

1. äärellinen

Liittyvät sanat

• infini

Aiheesta muualla

• fini Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

fini m., finie f. (monikko finis m., finies f.)

1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä finir