finlandspojke

Ruotsi

Substantiivi

finlandspojke yl. (2) (yks. määr. finlandspojken [luo], mon. epämäär. finlandspojkar [luo], mon. määr. finlandspojkarna [luo])

1. Suomen-poika; virolainen vapaaehtoinen, joka taisteli Suomen puolustusvoimissa Neuvostoliittoa vastaan (jatkosodassa)

Etymologia

• käännös viron sanasta soomepoiss