flada

Suomi

Substantiivi

flada (9)

1. (arkikieltä) maankohoamisen seurauksena lahdesta altaaksi muodostunut vesialue, joka on yhteydessä mereen yhden tai useamman vesiväylän tai salmen kautta

Etymologia

ruotsin flada, kaislikkoinen merenlahti < indoeurooppalainen juuri plat(h)

Liittyvät sanat

• kluuviflada